torstai 21. marraskuuta 2013

Kotiinpaluu

.Nyt mennään kotiin vanhanaikaiseen tyyliin junalla pitkään ja hartaasti. Comolta kotimatka alkoi junalla kohti  Zurichiä. Upeat alppimaisemat viihdyttivät neljän tunnin matkan aikana. Zurichissä nukuin yön ja siirryin junalla sadan kilometrin päähän Baseliin. Kaupunki olikin yllättävän vilkas ja iso, vaikka asukkaita on reilusti alle 200.000. Basel on rajakaupunki, Ranska ja Saksa ovat naapurivaltioita. Tuli aivan suuren maailman tunnelma, kun seisoin klo 16 ruuhkassa asemalla. Olin varautunut kunnon kaupunkikierrokseen tiistaina, mutta sade vei fiilikset nähtävyyksien katseluun. Junalipun kanssa olikin säätämistä  enemmänkin, sain siihen tuhrattua aikaani pari tuntia. Baselista jäi kiva tunnelma. Kaunis, siisti kaupunki, ystävällisiä  ihmisiä, komeita ja todella tyylikkäiä miehiä monen monta:)

Baselin kaupungintalo


Rinkelit olivat hyviä!
Ja suklaa<3

Suklaalevyn koko oli melkoinen

Kauniita ikkunaluukkuja


Joulukuuset ja koristeet olivat jo esillä


Kauniita kirkkoja


Joenrannan maisemaa

Illalla hyppääminen yöjunaan
 Yöjunassa Baselista Köpenhaminaan menikin yhteensä yli 16 tuntia. Myöhästyin jatkoyhteydestä Tukolmaan ja surin, että lauttamatka siirtyy myös päivällä. Mutta Tukholman juna olikin ollut onnettomuudessa aamulla ja koko jatkomatka oli peruttu. Meille järjestettiin uusi reitti Malmön kautta, missä nopea vaihto. Porukkaa oli paljon junassa ja yhtäkkiä huomasin matkalaukkuni kadonneen. Juoksin ovelle ja huusin laiturilla oleville ihmisille, että laukkuni on teillä jollakin. No sieltä se löytyi ja sain tavarani takaisin. Pikkuinen hiki alkoi nousta otsalle. Nytkö ongelmat alkavat, kun olen melkein kotiovella. Ongelmat jatkuivat  tässä uudessa junassakin, sillä singnaalia ei ollut ja matkanteko tyssäsi. Myöhästyimme reilu kaksi tuntia ja Tukholmaan saavuttua minulla oli alle tunti laivan lähtöön. Juoksin painavien tavaroiden  kanssa metroon ja pokkana pyysin apua ja neuvoa ihan kaikilta ja mistä vaan. En edes alkanut  ajattelemaan itse.  Se kannatti, sillä olin jo 20 minuutin kuluttua laivateminaalissa. Matkustin Turun kautta kotiin, Helsingin lauttaan en kerinnyt. 

Laivalla oli vain kourallinen ihmisiä. Kaikkialla oli tyhjää, väkeä ei ollut edes kaupoissa tai ravintoloissa. Nukuin hyvin, merikin nukkui. Turusta aamujunalla aikataulussa Helsinkiin. Kotona tänään torstaina
10.30. Pari vuorokautta meni aika pienellä nukkumisella. Halusin vanhan ajan tunnelmaa ja sain sitä yllin kyllin. Junalla matkustaminen pesee lentämisen 10-0 milloin vain, vaikka kropassa tuntee vielä pitkään reissun rasituksen. Nyt kotona. Nurkat on siivottu ja pyykki pesty. Tästä se arki taas alkaa. Nyt kuitenkin lomailua vielä 5,5 viikkoa.

Jestas miten upea fiilis olla täällä. Reissussa meni rahat, mutta henki säilyi, vahvempana kuin koskaan. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille blogia seuranneille. Vaikka olin välillä yksinäinen, tiesin, että taustajoukoista löytyy apua ja turvaa tarvittaessa.

Matkalla tutustuin itseeni perusteellisesti, työmaata riittää:) Surutyötä tein välillä hissukseen  ja toisinaan hartiavoimin. Osaan suhtautua suruun uudella tavalla, se on välttämätön osa eheytymistä. Jennin biisin sanoin päätän blogini hänen upeaan tulkintaansa Suru on kunniavieras.


"Itkua varten on ihmisen silmät, vierikää kyyneleet
 Tuleehan tuolta toinen päivä kun on kepeät askeleet.."


tiistai 19. marraskuuta 2013

Comojärvellä

Taas tulee tämä päivitys hiukan viiveellä. Olen parhaillaan Sveitsissä.
Anyway, lähdin Firenzestä aivan räkäisenä kohti Milanoa. Onneksi majapaikka oli lähellä asemaa. Kävin kaupassa, ostin eväitä hotelliin ja hyppäsin petiin. Se Milanosta.

Milanon rautatieasema on upea


Tässä hotellini


Kiva puutarhakin löytyi, vaikka ollaan ihan keskustassa

Eurocity- junalla painelin Comolle yhden Milanoön jälkeen.  Pääsin nopeasti Eurocityllä ilman vaihtoa, hinta oli kolminkertainen, peräti 13 euroa

Perillä

Kiva taideteos aivan aseman vieressä.

Comon kaupunki muistuttaa Gardan alueen kaupunkeja. Asukkaita täällä on paljon enemmän, peräti 100.000

Tulopäivänä paistoi hetken aurinko, siten satoikin kaatamalla kolme päivää.


Duomo sivusta

Duomo edestä

Majoituin 20 neliöiseen huoneistoon, mikä oli lähellä palveluja. Ja aivan liian lähellä kirkkoa. Meteli on aivan järkyttävä aamuseitsemästä iltakymmeneeen. Kellot soivat puolen tunnin välein. Jos menit myöhemmin nukkumaan, et pystynyt aamulla seitsemän jälkeen venyttämään nukkumista yhtään. Korvatuplat ei auttaneet. Karmea kokemus. Lähdinkin päivää aikaisemmin Sveitsiin.

 Huoneistoni


Sängynpäätykuvio oli varsin vauhdikas

Kävin vuorella pienellä köysiratajunalla

Aikamoista menoa ylös ja alas. Jarrut pitää olla kunnossa.

Ylhäältä olikin upeat misemat, lumiset vuoret näkyvät kaukaa. Dolomiiitit?


Pieni, kaunis kirkko oli komeasti mäellä

Ihmeen valaistu sisältä. Monet kirkot ovat melkein pimeitä

Syksy on tullut Pohjois-italiaan, värit ovat upeat





Kävin myös järvellä pienellä risteilyllä. Onneksi päivä oli aurinkoinen, tuuli oli lämmin.

Varmasti tämän vuoden viimeinen järviristeilly
 
Pienä kyliä on järven rannalla joka puolella


 Vielä jaksaa ruusu kukkia

Lauantaina oli joulmarkkinat


 Kalaruokia ol taas kiitettävästi, kiitos järven. Tilasin kalakeittoa. Tällainen tuli.

Comojärvestä tuli tosiaan Garda mieleen, mutta kyllä Gardajärvi menee ykköseksi. Luonto on Gardan pohjoispuolella jylhempää ja aidompaa. Tosin jos pidempään alueella kiertelisi, voisi järvialue näyttää toisenlaiselta. Vuodenaikakin voi vaikuttaa näkökulmaan. Turisteja ei näkynyt, hiljaista oli. Sainkin extrahyvää palvelua ravintolassa. Ehkä jopa liiankin kanssa. Viisi päivää Comolla oli liikaa, varsinkin, kun nukkuminen oli niin vaikeaa. Niinpä painelin päivää aikaisemmin asemalle todetakseni etten pysty vaihtamaan lippua, koska palvelupiste oli  sunnunaina kiinni. Hyppäsin kuitenkin väärällä lipulla Eurocityjunaan. Paikkakin löytyi pienellä neuvottelulla ja tyytyäisenä, joskin väsyneenä ihailin alppimaisemia. Muutamia kuviakin sain napsittua kovassa vauhdissa ja  tietty ikkunalasi oli välissä.









 
Zurich oli vastassa vajaan neljän tunnin reissun jälkeen. Siellä nukkumaan pehmeään petiin.

Maat vaihtuvat, mutta rakkaus Italiaan säilyy. Ciao bella Italia<3