maanantai 30. syyskuuta 2013

Matka jatkuu Gardan kaupungista Veronaan

Kaksi yötä Gardan kaupungissa riitti hyvin, paikka on pieni, paljon pienempi kuin Riva tai Malcesine. Kaunis kuten kaikki muutkin, vuoret ovat matalampia selvästi järven pohjoisiin kaupunkeihin verrattuna. Vai pitäisikö puhua Gardajärven kylistä? Piipahdin myös naapuikylässä Bardolinossa, joka on viinistä erittäin tunnettu. Kylässä valmistauduttiin parhaillaan loppuviikon viinijuhliin. Jätän suosiolla väliin, olen juonut Bardolinon viinejä muutaman viikon, nyt riittää. Välimatka Gardan ja Barolinon välillä on vain kolme kilometriä, joten matka taittui jalkaisin hyvin. Päivä oli pilvinen ja iltapäivästä tulikin kunnon sade.

Bardolinon rantabulevardia

Ei ketään biitsillä


Tämä Rocco- kukkula on Gardan ja Bardolinon välissä

Sateesta huolimatta olli Gardalla musiikkijuhla iltapäivästä alkaen. 

Kuorot kulkivat pitkin vanhaa kaupunki ja pysähtyivät esiintymään sinne tänne.

Söin kotitekoista sardiinipastaa, vaan missä ovat sardiinit kuvassa?

Hyvien yöunien jälkeen matka jatkui tänään maanantaiaamuna kohti Veronaa. Bussia odotellessani innostuin, kun näin kirjakaupan hyllyn etureunalla Arto Paasilinnan romaanin. Arto ei ole suosikkejani, vaan parempi kuin ei mitään. Ilo jäi lyhyeksi, sillä kirja oli saksaksi. Lukunautinnot saavat odottaa.

Bussi tuli aivan täyteen, mahduin hyvin mukaan. Yhä hyvä tuuri ei ollut kaikilla, osa seuraavilla pysäkillä odottavista matkustajista jäi kyydistä. Minulla oli sovittu Veronass klo 13 vuokrahuoneiston edessä treffit omistajan kanssa, sen vuoksi oli tärkeää päästä paikalle riittävän ajoissa. Kokemuksesta jo tiedän, että aikaa menee, kun yrittää löytää oikean osoitteen. Vaan nyt ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Huoneisto sijaitsee niin keskeisellä aukiolla, että paikalle oli opasteet pitkin matkaa. Pääsin perille hyvissä ajoin ihastelemaan vanhan kaupungin tunnelmaa. Sateesta huolimatta upea paikka.

Tässä katutaideteoksessa onkin ihmettelemistä


Asunnon sisääntulo 

Eteinen, makuuhuone pilkistää 


Upea katto makuuhuoneesa

Olohuone

Näkymä olohuoneen ikkunasta päivällä

Iltamaisemat ikkunasta kuvattuna.



Kävin syömässä lohipastan, ei hassumpi

Tämä kaupunki on Romeon ja Julian, se näkyy kaikkialla. Kävin kuvaamassa Julian parvekkeen, menen huomenna taloon sisään, talo on aivan tässä vieressä.  Käyn myös Julian haudalla. Mielenkiintoiset kolme päivää..





lauantai 28. syyskuuta 2013

Taas kaupunki vaihtuu-Garda

Viisi yötä Malcesinessä on takana ja nyt ensimmäistä iltaa täällä Gardan kaupungissa. Malcesinessä oli tänään lauantaina markkinapäivä, yön aikana oli ikkunani alle ilmestynyt yksi jos toinenkin myyntikoju. Piipahdin pikaisesi ja mukaan lähti villainen puolihame. Talvitakkiakin kokeilin, mutta kädet ei riitä kantamaan.

Markkinat kuvattuna parvekkeeltani

Uusi talvihame 15 euroa, made in Italy. Ei näytä tässä miltään..


 Tulin tänne  Gardalle bussilla, matkaa reilu 30 km. Nämä Gardajärven kaupungit ovat kaikki samanlaisia, mutta on näissä jokaisessa kuitenkin oma tunnelmansa. Täällä on kaunista kuinkas muuten:)  Vuoriakin vielä on, mutta selvästi matalampia kuin järven pohjoispäässä.
 Hotelli on aivan rannalla vanhassa rakennuksessa, ihana! Wi-Fi toimii tosin kehnosti jos ollenkaan omassa huoneessa:(



Kuvassa majapaikkani Piccolo Hotel edestä ja sivusta...



 

Tänään piti sataa oikein kunnolla vaan eipä ole satanut ja nyt on jo ilta. Päivä on ollut osin pilvinen, osin aurinkoinen, +26 astetta. Tein pitkän kävelylenkin rannalla, olisi pitänyt ottaa uikkarit mukaan. 

Vähän on pilvistä osassa kuvia
 















Kävin kevyellä lounaalla. Kuvasta voi nähdä, että tämän pelkistetympää bruschettaa ei saa mistään, oliiviöljyä ja valkosipulia. Juomana naapurikaupunki Bardolinon ihana punaviini.

 

Löysin itsepalvelupesulan ja ilosta kiljuen menin sinne heti illalla. Voihan lauantain näinkin viettää. Vaatteet alkoivat jo olla siinä kunnossa, että harkitsin uuden vaatekerran ostoa. Vaikka ne eivät ole välttämättä likaisia, jää matkalaukkuelämästä tunkkainen haju kaikkiin vaatteisiin. Ostinkin  täältä Gardalta ihan ensimmäiseksi laventelipussin matkalaukkuuni. Eihän tuollaisen kaupan ohi voi kävellä..



Nyt on pyykit pesty ja istun ravintolan ulkoterassilla ja odottelen kalakeittoani. Täältä saa tasan yhdestä paikasta kalakeittoa, onkohan menekki niin vähäinen ettei kannata keitellä? Mielenkiinnolla odotan mitä sieltä tulee. 18 euroa kalakeitosta täällä on aika kova hinta. Veitsi ja haarukka katettiin pöytään, onneksi myös lusikka. Sen lisäksi tuli kulho ja käsipyyhe eli käsin tässä syödään ilmeisemmin. Veikkaan simpukoita, katkarapuja, kalaa, mustekaloja. Paljon ei voi pieleen mennä...

Huomenna on toinen päivä ja oikeastaan viimeinen, sillä lähden maanantaiaamuna Veronaan. Olen siellä ainakin kolme yötä, hotellihuoneeni on aivan Julian parvekkeen vieressä, missähän minun Romeoni on?

Kaksi päivää täällä Gardalla on todella lyhyt aika, mutta se on enemmän kuin pelkkä päiväretki, mitä ensin ajattelin. Suunnitelmat Veronan jälkeen  ovat hiukan auki. Haluan aistia Veronan tunnelman, jos siellä on hyvä olla, jään pidemmäksi aikaa. Kiire ei ole mihinkään. 

Hei nyt tuli ylläri! Ravintola tarjosi alkupalan eli polentaa ja marinoituja pieniä mustekaloja
 
Kalakeitto on sitten tässä. Puolet jäi syömättä.. Todella hyvää, mutta aivan liikaa

Piipahdin vielä musabaarissa ja sitten hotelliin. Nyt nukkumaan ja uusia seikkailuja kohti.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Malcesine

Kolmas päivä täällä kauniissa Malcesinen pikkukaupungissa. Rivassa menikin yhdeksän yötä aivan hujauksessa, onneksi loma jatkuu Gardajärven maisemissa. Matkustin 15 kilometrin matkan tänne Malcesineen Rivasta bussilla hintaan 2,80. Maakuntakin vaihtui samalla, sillä Malcesine kuuluu Veronan maakuntaan, asukkaita on kunnassa noin  3.500.

Hotellin valinta osui taas ihan nappiin, olen kaiken keskellä. 


Hotellini iltavalaistuksessa

Näkymä huoneen parvekkeelta. Kirkko on taas kaverini:) 
Täällä kellot soivat vasta klo 8 aamulla.

Kujia ja pikkuputiikkeja on kaikkialla














Castello Scaligero. En ole vielä kerinnyt käymään.


Olen syönyt hyvin jälleen kerran ja juonut paikallisia punaviinejä. Valpolicellan ja Bardolinon viinialueet ovat tässä ihan kulmilla.

Pasta al salmone- tankkaus ennen vaellusta

Tilasin lohileivän. Tästä olisi voinut kyllä antaa muillekin...


Aivan mieletön kalakeitto, kuva ei tee oikeutta

Leipomon valikoimaa

Tässä leipurin näkemys siitä mitä tarvitaan, jotta vuorella jaksaa patikoida. Lääkkepakkaus on puolestaan apteekkarin suositus ampiaisia varten. Nyt purevat kuulemma ihan vimmatusti. Hintaa tableteille tuli yli 20 euroa, paketissa lukee Doping.


Heti tiistaina lähdin läheiselle Monte Baldon vuorelle (1800 metriä) vaeltamaan. Nousin hissillä vuoren huipulle, matka oli pitkä, piti oikein vaihtaa hissiä välillä. Tarkkailin maisemia hisseistä josko uskaltaisin nousta vuorelle metsää pitkin toisena päivänä.

Hissiin mahtui noin 50 ihmistä.


Maisemat olivat  mahtavat ja vaellusreittejä oli mistä valita. Tuoksu toi mieleen lapsuuteni mummolassa. Koin tuolla korkealla jotakin tosi suurta, palan aikaa 60-70-luvuilta, jolloin aurinko paistoi koko kesän.
Lannan haju tai tuoksu oli paikka paikoin vahva, eläimiä oli laiduntamassa. Oi, miten voimaannuttava paikka!







Täällä oli muitakin, kivaa!





Näin viisi haukkaa, kameran tarkkuus ei riitä mihinkään..


Tässä pidin omenan verran taukoa.

Vuoren kukkia




Innostuin vaelluksesta niin paljon, että kävin ostamassa teleskooppisauvat. Kotona olisi ollut, vaan siellähän ovat.  50 euroa kumitassujen kanssa.


Lähdin tänään suurin  odotuksin sauvojen kanssa kohti Monte Baldoa. Täällä muuten Nordic Walking on kovin suosittua. Matkanteko tyssäsi hyvän alun jälkeen. Huomasin ettei kinttupolulla kulje kukaan muu, niinpä minua alkoi pelottamaan kaikki mahdolliset metsän eläimet ja muutkin vaarat. Mielikuvitus on ihan pahin vihollinen. Olin pettynyt itseeni, mutta tsemppasin pään pystyyn ja lähdin ylös kapeaa tietä, missä autot mahtuvat ajamaan. Tunnin verran painelin sauvoilla ja toisen takaisin. Ei minusta ole metsään menijäksi yksin Suomessa eikä täälläkään, näin se vaan on. 

Maisemat olivat upeita pikkupoluilla




Siellä menevät ylöspäin...



Huomenna menen rannalle sauvakävelemään aamusta, tänään olin siellä juoksemassa.

Paras lopuksi. Kävin taidenäyttelyssä ja ihastuin aivan kybällä valokuvataiteilija Luciano Bonacinin valokuviin.

Tässä miehen käyntikortti

Näen näissä kuvissa yhtymäkohdan elämääni tällä hetkellä. Olin galleriassa pitkään, sillä juttelimme valokuvien taustoista ja hän signeerasi kaikki kolme vedosta. Tämä on eron jälkeinen trilogi; ensi makaat käpertyneenä surusi kanssa, vähitellen voimaantuminen niin paljon, että pääset makuulta istumaan ja lopulta pysyt paljastamaan levolliset kasvosi maailmalle. Ihan mieletön juttu. Taiteilija ilahtui kovasti, kun kerroin mitä kuvat minulle kertovat, taideterapiaa parhaimmillaan... Kuvat ovat oikeasti mustavalkoisia, en tiedä miksi ovat nyt seepian värisiä.