keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Lähtöä vailla

Nyt se on sitten pian totta, nimittäin reissu Italiaan ypöyksin. Kuukausien ja viikkojen sijaan lasketaan nyt päiviä. Töitä painetaan koko viikko täysillä, illat siirtelen matkatavaroita sohvalta matkalaukkuun ja takaisin. Miten voi olla näin vaikeaa valita mitä ottaa mukaan. Kun ei tiedä mitä aikoo tehdä viiden kuukauden aikana, on mukaan otettava kaikkea mahdollista. Aurinkorasvan ja hellemekon lisäksi on mukaan mahduttava lenkkivaatteet, vaellusvaatteet, syksyvaatteet jne.

Lennän ensi maanantaina Venetsiaan sinivalkoisin siivin, norjalaisella kyydillä olisin päässyt selvästi edullisemmin, valinta oli kuitenkin helppo:) Hassu minä, haluan, että joku tuttu saattaa minut maailmalle...Ensimmäinen viikko menee Venetsian vanhan kaupungin ytimessä, kuumat oltavat siis tiedossa, lämpöä on luvattu reilusti.

Mitenköhän kielen kanssa sujuu? Koko talvi on mennyt aikuisopiston penkillä italiankielen intensiivikurssilla. Osaan ostaa takuuvarmasti postimerkkejä ja kirjekuoria, osaan kertoa perhetaustani, ikäni sekä selviän ravintolassa tilaamisesta laskun maksamiseen. Mitä muuta pitää osata? Ai niin, osaan myös ostaa kenkiä ja koruja italiaksi. Ei siis mitään hätää.

Entäpä päivien sisältö, miten käytän vapaa-aikani? Siitä on yli 27 vuotta, kun olen viimeksi elänyt pelkästään itsekseni. Lapset ja perhe ovat lähes 30 vuoden ajan ohjanneet elämääni. Ihania elämänmakuisia vuosia, täynnä upeita tarinoita, ikimuistoisia.. Tipahdanko johonkin surukuoppaan ikävöimään kotia, lapsia, rakkaitani, ystäviäni. Kokonainen päivä itsekseen ilman työtä, ilman perhettä, ystäviä. Näistä päivistä tulee viikkoja ja kuukausia, kunnes palaan kotiin viimeistään jouluksi.

Olen aina ollut parisuhteessa, ihan teinistä asti.  Nuoruudenrakkaus viiden vuoden ajan ja kaksi pitkää avioliittoa, kolme lasta. Nyt olen yksin ensimmäistä kertaa. Kummallista ja aika jännittävää. Seitsemän kuukautta toisesta avioerosta ja edelleen hengissä vahvasti. Tämä matka on tutustumiseen uuteen ystävään nimeltään Jaana. Miten pärjään yksin maailmalla, pelkäänkö, uskallanko?

Tämän biisin sain exältäni, hän halusi toivottaa hyvää matkaa. Kaunista, haikeaa...

http://youtu.be/6IhnydCct80



2 kommenttia:

  1. Jaana, ihan huikeaa ja mahtavaa!!! Mulla käy ihan kylmät väreet, kun luin tota tekstiäsi - niin avointa ja rehellistä, Jaanaa <3. Ihailen suurta rohkeuttasi ja uskallustasi,ISO hatunnosto sulle! Mua jännittää ja pelottaa vähintään yhtä paljon kun sua, ikävä tulee...Vaan varmasti hyvin kaikki menee, pärjäät tuolla luonteellasi ja viisaudellasi kyllä.
    Hyvää ja turvallista matkaa sille uudelle - mun parhaalle - ystävällesi ;), Tiina.

    VastaaPoista
  2. Ihana Tiina, aina rinnallani...

    VastaaPoista