Malcesine

Kolmas päivä täällä kauniissa Malcesinen pikkukaupungissa. Rivassa menikin yhdeksän yötä aivan hujauksessa, onneksi loma jatkuu Gardajärven maisemissa. Matkustin 15 kilometrin matkan tänne Malcesineen Rivasta bussilla hintaan 2,80. Maakuntakin vaihtui samalla, sillä Malcesine kuuluu Veronan maakuntaan, asukkaita on kunnassa noin  3.500.

Hotellin valinta osui taas ihan nappiin, olen kaiken keskellä. 

Hotellini iltavalaistuksessa

Näkymä huoneen parvekkeelta. Kirkko on taas kaverini:) 

Täällä kellot soivat vasta klo 8 aamulla.

Kujia ja pikkuputiikkeja on kaikkialla

Castello Scaligero. En ole vielä kerinnyt käymään.

Olen syönyt hyvin jälleen kerran ja juonut paikallisia punaviinejä. Valpolicellan ja Bardolinon viinialueet ovat tässä ihan kulmilla.

Pasta al salmone- tankkaus ennen vaellusta

Tilasin lohileivän. Tästä olisi voinut kyllä antaa muillekin...

Aivan mieletön kalakeitto, kuva ei tee oikeutta

Leipomon valikoimaa

Tässä leipurin näkemys siitä mitä tarvitaan, jotta vuorella jaksaa patikoida. Lääkkepakkaus on puolestaan apteekkarin suositus ampiaisia varten. Nyt purevat kuulemma ihan vimmatusti. Hintaa tableteille tuli yli 20 euroa, paketissa lukee Doping.

Heti tiistaina lähdin läheiselle Monte Baldon vuorelle (1800 metriä) vaeltamaan. Nousin hissillä vuoren huipulle, matka oli pitkä, piti oikein vaihtaa hissiä välillä. Tarkkailin maisemia hisseistä josko uskaltaisin nousta vuorelle metsää pitkin toisena päivänä.

Hissiin mahtui noin 50 ihmistä.

Maisemat olivat  mahtavat ja vaellusreittejä oli mistä valita. Tuoksu toi mieleen lapsuuteni mummolassa. Koin tuolla korkealla jotakin tosi suurta, palan aikaa 60-70-luvuilta, jolloin aurinko paistoi koko kesän.

Lannan haju tai tuoksu oli paikka paikoin vahva, eläimiä oli laiduntamassa. Oi, miten voimaannuttava paikka!

Täällä oli muitakin, kivaa!

Näin viisi haukkaa, kameran tarkkuus ei riitä mihinkään..

Tässä pidin omenan verran taukoa.

Vuoren kukkia

Innostuin vaelluksesta niin paljon, että kävin ostamassa teleskooppisauvat. Kotona olisi ollut, vaan siellähän ovat.  50 euroa kumitassujen kanssa.

Lähdin tänään suurin  odotuksin sauvojen kanssa kohti Monte Baldoa. Täällä muuten Nordic Walking on kovin suosittua. Matkanteko tyssäsi hyvän alun jälkeen. Huomasin ettei kinttupolulla kulje kukaan muu, niinpä minua alkoi pelottamaan kaikki mahdolliset metsän eläimet ja muutkin vaarat. Mielikuvitus on ihan pahin vihollinen. Olin pettynyt itseeni, mutta tsemppasin pään pystyyn ja lähdin ylös kapeaa tietä, missä autot mahtuvat ajamaan. Tunnin verran painelin sauvoilla ja toisen takaisin. Ei minusta ole metsään menijäksi yksin Suomessa eikä täälläkään, näin se vaan on. 

Maisemat olivat upeita pikkupoluilla

Siellä menevät ylöspäin...

Huomenna menen rannalle sauvakävelemään aamusta, tänään olin siellä juoksemassa.

Paras lopuksi. Kävin taidenäyttelyssä ja ihastuin aivan kybällä valokuvataiteilija Luciano Bonacinin valokuviin.

Tässä miehen käyntikortti

Näen näissä kuvissa yhtymäkohdan elämääni tällä hetkellä. Olin galleriassa pitkään, sillä juttelimme valokuvien taustoista ja hän signeerasi kaikki kolme vedosta. Tämä on eron jälkeinen trilogi; ensi makaat käpertyneenä surusi kanssa, vähitellen voimaantuminen niin paljon, että pääset makuulta istumaan ja lopulta pysyt paljastamaan levolliset kasvosi maailmalle. Ihan mieletön juttu. Taiteilija ilahtui kovasti, kun kerroin mitä kuvat minulle kertovat, taideterapiaa parhaimmillaan... Kuvat ovat oikeasti mustavalkoisia, en tiedä miksi ovat nyt seepian värisiä.