tiistai 22. lokakuuta 2013

Sienasta kohti Roomaa

Sienan viikko on takana ja nyt kohti suurta kaupunkia. Täällä Sienassa on oikein kunnon kesäsade. On lämmintä, mutta sataa kaatamalla. Yöllä ukkosti, taisi olla vasta toinen ukonilma kolmen kuukauden aikana minun kohdallani.

Sienan viikko ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä olin puolikuntoinen koko viikon. Kävin hissukseen katselemassa paikkoja, mutta matkustaminen viinialueille tai kiipeäminen torneihin jäi kokematta. Harmillista, sillä täällä olisi ollut maisemia mitä ihailla. No, ajattelin paikata vajeen pyhiinvaellukseen aikana, kun tulemme Sienaan. Eihän sekään sitten mennyt suunnitelmien mukaan. Sain eilen tiedon, että pyhiinvaellus on peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Harmituksen harmitus! Asioissa on aina kuitenkin puolensa, näin järkeilen, kun kiukuttaa. Vointini ei  ole paras mahdollinen, joten eipä tarvitse jännittää miten jaksan rankan vaelluksen. Nyt voin keskittyä toipumiseen ja voimien keruuseen rauhassa.

Kerkisin minä sentään loppuviikosta jossakin käydä ja ostoksiakin tein. Ostin elämäni ensimmäisen huopahatun. Ei mitään järkeä, ensinnäkään en käytä tuollaisia hattuja ja toiseksi hatun kuljettaminen repussa on todella hankalaa. Matkalaukkuun ei mahdu edes sukan sukkaa, puhumattakaan hatusta. Taidan sen laittaa päähäni, jos vaikka tuuli veisi sen mennessään..


Näitä en ostanut, ihailin vain.

 Olen lääkinnyt itseäni päivittäin Sienan makeilla herkuilla. Ostin yhtenä päivänä viiden euron töttöröjäätelön. Viisi euroa! Siitä valui hukkaan ainakin euro jos ei kaksi, sillä kuka kerkiää syödä tuollaisen riittävän nopeasti. Eka ja vika triplajäde. En edes pyytänyt sellaista, mutta välillä tulen ymmärretyksi väärin. Siirryinkin samantien selkeämpiin tuotteisiin ja tilasin kahvilassa seuraavana päivänä suklaakakunpalan, tässäkin kermavaahto on ihan liikaa. Toisaalta kaikkea ei tarvitse syödä, mutta kiltti tyttö tietenkin syö kaiken.. Vielä tässä on harjoittelemista, jotta tekee itsenäisiä ratkaisuja.


Suolaista, paikallista erikoisuutta. Sämpylän väliin ja lisukkeiden kanssa grilliin, lisäksi ólasillinen chiantia. Pakko myöntää, että maistoin, oli jopa hyvää.

Nyt selvisi sitten päivittäisen rummuttelun syy. Nuorilla oli kaupunginosien väliset lipunheittokisat. Kuvan porukka voitti.


Kortista on eri kaupunginosien liput

Tässä kaupunginosien sijainti Sienassa. Mielenkiintoista! 

 
Kannustusjoukkoja oli tungokseen asti

 Vierailin Santa Maria della Scalassa, mikä on toiminut aikoinaan sairaalana. Nyt tiloissa on on vaihtuvia näyttelyitä ja toki itse paikka upeine freskoineen on tutustumisen arvoinen.

Entisten potilashuoneiden loistoa



Sairaalan kappeli

Tutustuin muutamaan näyttelyyn samalla



Kävin myös kirpparilla. Aika samannäköistä tavaraa kuin meilläkin. Mukaan tarttui kuvan laukku







Ulkoilin laakossa, mikä on asuntoni vieressä. Silläkin paikalla on oma historiansa, mikä liittyy vankeihin. Palazzo Pubblicon kellarista lähtivät kuolemaantuomitut viimeiselle matkalleen.

Pyöveli asui palatsin siivessä tässä osoitteessa, lienee Palazzo Pubblicon työsuhdeasunto?

Tästä portista mestattavat kulkivat aikoinaan ja jättivät kaupungin taakseen
 
taivaltaen tätä polkua
  
 halki kauniiden maisemien
Kohti teloitusta...

Näihin tunnelmiin Sienasta





1 kommentti:

  1. Voi harmi, että vaellus sitten jäi. No, kuten sanoitkin, parempi välillä ottaa ihan levon kannalta ja parannella itsensä kuntoon. Kuvat ovat taas aivan ihania ja ruokakuvien kanssa joudun pitämään kaulalappua! :D

    Onko sinulle tullut kertaakaan mieleen siellä, että voisit jäädä sinne kokonaan? Vai onko paremminkin vahvistunut, ettet koskaan voisi asua vakituisesti Italiassa?
    t. Pat

    VastaaPoista