tiistai 1. lokakuuta 2013

Toinen Verona-päivä

Taidan olla pienessä nuhassa tai sitten tämä on allergiaa, aivastelen täällä asunnossa koko ajan. Ulkona olo on parempi, mutta kun tulen sisään, alkaa pärskiminen. No oli mitä hyvänsä, ei se estä minun liikkumista kaupungissa. En tunne itseäni sairaaksi. Sain muuten tänään naapurihuoneeseen asukkaan. En ole vielä nähnyt, toivottavasti on nainen. Aika jännä tunne, ollaan täällä isossa kämpässä kahdestaan, oikeastaan ei yhtään kivaa. No, pari yötä menee vaikka päällä seisten. Harmillisinta on se, että erittäin nopea ja toimiva nettiyhteys katkesi samantien, kun kaveri tuli paikalle. Ei yhtään kiva juttu. Täytyy huomenna yrittää olla eri aikaan paikalla, josko yhteys pelittäisi. Hieno kämppä ja upealla paikalla. mutta saa olla viimeinen kerta, kun otan tällaisen majoituksen, missä ei ole henkilökuntaa. Haluan tarvittaessa palvelua ja turvallisuuden tunnetta. Monissa huoneistohotellissa on 24/7 respa paikalla.

Tänään lähdin aamusta aikaisin tutustumaan kaupunkiin. Ostin kahden päivän Verona-kortin, millä pääsee 15 eurolla sisään kaikkiin kuuluisiin nähtävyyksiin. Kävin Julian talossa ja hautakammiossa. Tuli kyllä ihan kummallinen olo siellä käydessä. Vähän niinkuin joulupukin kanssa. Tehdään tuote ja tarina ja kas, isot pyörät lähtevät pyörimään. Kohta ei tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Yritin selvittää tätä Romeon ja Julian tarinan alkuperää ja sitä, että onko siinä mitään faktaa. Löysin tiedelehden mielenkiintoisen artikkelin asiasta. Kukaan ei siis tiedä varmasti yhtään mitään. Pakko sanoa, että hyvin on tarina tuotteistettu, jos alkaa uskomaan, että kävin haudalla, siis oikean ihmisen enkä näytelmän taruolennon, siellä oli oikein vartija paikalla. Jotenkin ihan huvittavan järkyttävää. Turisteja tulee joka päivä satoja, jos ei tuhansia tarinan perässä Julian talolle. Ihan grazy homma. Huh, huh! Tosin käytän joulupukkiakin Korvatunturilla tervehtimässä valtava määrä ihmisiä, mutta kuitenkin.. 

Tässä kaupunginkirjaston vastaus kysyjälle.


Julian talo ja kuuluisa parveke, mikä sekin on rakennettu vasta 1800-luvulla

Julian patsas

Patsaan takana koko rautaportti on täynnä rakkauden lukkoja


Seinät ovat täynnä rakkaudentunnustuksia. Minäkin kirjoitin:)
Julian talo sisältä

Tämä maalaus 1800-luvulta on todella koskettava, olkoon tarinan totuuden kanssa miten hyvänsä

Julian hautakammion yläpuolella oleva puutarha

Tässä tuli kumma olo. Mitä pelleilyä tämä on? Taitavaa bisnestä ainakin..


Joku oli tuonut kukkia..

 Onneksi kävin muuallakin. Vaihteeksi kiipesin taas torniin. Kyseessä on Torre  dei Lamberti 1200-luvulta, torni näkyy ikkunastani. Nyt kiipeäminen ei ollut ollenkaan vaikeaa eikä edes pelottavaa, lukuunottamatta loppupätkän kierreportaita.


Torre dei Lamberti

Näkymät olivat hienot

Alhaalla piazza Erbe, missä kämppäni on

Torni jälkeen piipahdin muutamassa kirkossa. 
Kuvassa Chiesa s. Anastasia



Duomo edestä

Duomo takaa

Ponte Pietra, ikivanha silta

Teatro Romanon rauniot





Taidetta 1500-luvulta






Huomenna kierros jatkuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti