Tänään lähdin aamusta aikaisin tutustumaan kaupunkiin. Ostin kahden päivän Verona-kortin, millä pääsee 15 eurolla sisään kaikkiin kuuluisiin nähtävyyksiin. Kävin Julian talossa ja hautakammiossa. Tuli kyllä ihan kummallinen olo siellä käydessä. Vähän niinkuin joulupukin kanssa. Tehdään tuote ja tarina ja kas, isot pyörät lähtevät pyörimään. Kohta ei tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Yritin selvittää tätä Romeon ja Julian tarinan alkuperää ja sitä, että onko siinä mitään faktaa. Löysin tiedelehden mielenkiintoisen artikkelin asiasta. Kukaan ei siis tiedä varmasti yhtään mitään. Pakko sanoa, että hyvin on tarina tuotteistettu, jos alkaa uskomaan, että kävin haudalla, siis oikean ihmisen enkä näytelmän taruolennon, siellä oli oikein vartija paikalla. Jotenkin ihan huvittavan järkyttävää. Turisteja tulee joka päivä satoja, jos ei tuhansia tarinan perässä Julian talolle. Ihan grazy homma. Huh, huh! Tosin käytän joulupukkiakin Korvatunturilla tervehtimässä valtava määrä ihmisiä, mutta kuitenkin..
Tässä kaupunginkirjaston vastaus kysyjälle.
Julian talo ja kuuluisa parveke, mikä sekin on rakennettu vasta 1800-luvulla
Julian patsas
Patsaan takana koko rautaportti on täynnä rakkauden lukkoja
Tämä maalaus 1800-luvulta on todella koskettava, olkoon tarinan totuuden kanssa miten hyvänsä
Tässä tuli kumma olo. Mitä pelleilyä tämä on? Taitavaa bisnestä ainakin..
Joku oli tuonut kukkia..
Onneksi kävin muuallakin. Vaihteeksi kiipesin taas torniin. Kyseessä on Torre dei Lamberti 1200-luvulta, torni näkyy ikkunastani. Nyt kiipeäminen ei ollut ollenkaan vaikeaa eikä edes pelottavaa, lukuunottamatta loppupätkän kierreportaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti