Veronasta Desenzanoon

Kolme Verona-päivää menivät vilauksessa, silti aika riitti hyvin kaupunkiin tutustumiseen. Veronan ydinalue on melko pieni ja kävellen pääsee kaikkialle. Huoneiston omistajakin sanoi heti tulopäivänä, että kolme päivää riittää mainiosti. Näinhän se sitten olikin. Omistaja, nimeltään Elisa, asuu talvet asunnossa ja vuokraa lomakautena asunnon. Hulppea kämppä asua koiran kanssa. Koira saattaa olla muuten syy pärskimiseen huoneessani...Eliisalla on tanssikoulu Montepulcianossa, hän opettaa klassisesta baletista hiphoppiin. Entinen ammattitanssija, nyt nelikymppisenä tanssinopettaja. 

Eilinen Verona-päivä meni valokuvauksen osalta ihan pieleen, sillä unohdin kameran huoneeseeni. No, jotakin tuli vielä iltapäivällä räpsittyä. Täällä on muuten todella kylmä, vaikka lämpöasteita on melkein 20. Nyt on pikeepaita, villatakki ja nahkatakki päällä, ei yhtään liikaa. Miten voikin tuntua näin kylmältä?

Ostin eilen kahdet paksut sukkikset ja katselin jo talvikenkiä. Suomessa olisi näillä keleillä shortsit monilla. Heti, kun aurinko pilkisti eilen muutaman tunnin, oli kuuma ja paksut sukkikset ihan naurettava valinta. Mainittakoon, että olin uudella puolihameella liikkellä, sukkahouusut eivät sentään olleet housujen alla. Jossakin menee talven raja..

Kaupunki on tosi siisti ja kaikki sujuu hyvin. Liikennevaloissakin odotetaan vihreää. Mitä italialaisille on tapahtunut? Missä on kaaos ja sähellys? Ehkä se on etelämpänä..

Siistit kaupunkipyörät rivissä

Merkkiliikkeiden kauppoja on paljon. Näyttää olevan asiakkaita järkyttävistä hinnoista huolimatta

Bran aukio, areena pikistää kuvassa oikealla

Kävin luonnontieteellisessä museossa. Samanlainen kuin Helsingin museo.Häiritsevän paljon täällä on henkilökuntaa kaikissa museoissa, osa kulkee rinnalla tai takana koko ajan. Ymmärrän tämän hyvin, kun on kyseessä harvinainen taideteos tai nähtävyys, mutta täytetyt eläimet lasivitriiinien suojassa on kyllä eri juttu. Meitä oli museossa vain muutama, runsaslukuinen henkilökunta haukotteli, osa luki kirjaa tai nuokkui  tuolissa, kun saliin astui. Hetki kuljettiin yhdessä ja taas huilimaan. Mielenkiintoista.

Sitten taas ruokaan. Olen syönyt aamupalat läheisessä kahvilassa, mihin minulla on kupongit huoneistosta. Cappuccino, croisant ja vohveli. Ei ihan terveellisintä, mutta kiva kokea aamukahvilan tunnelma. Veronalaiset piipahtavat sinne kahville ja jatkavat matkaansa. Turisteja en nähnyt minun lisäkseni yhteenkään päivänä kahvilassa, ehkä kaikilla on aamupala hotellilla? Olen muuten. poikkeuksellisesti syönyt huoneistossa omia ruokia lounaalla ja päivällisellä, vaihtelu virkistää. Pikkuruinen jääkaappi on tämän mahdollistanut. Kohta taas maistuu ravintolan ruoka..

Nurkassa kahvilani

 Konditoria  on ihan nurkan takana. Pakko oli ottaa kuva isälle näistä paikallisista omenamunkeista.    Ovat aivan samanlaisia kuin kotona, raesokeri vain puuttuu!

Ja paras ihan viimeisenä. Eilen varmistui, että lapset lentävät Roomaan kolmen viikon päästä kolmeksi yöksi. Ainakin kaksi kolmesta tulee, ihanaa! Siis superihanaa!! Toinen huippujuttu on heti lasten kotiinlähdön jälkeen pääsen kuitenkin pyhiinvaeltamaan, paikkana Toscanan osuus, mistä lähempänä  hehkutan lisää. Kolmantena ihanuuteena on, että heti vaelluksen jälkeen matkustan Firenzeen, minne lentää neljäksi yöksi ystäväni jonka kanssa olemme reissanneet monet paikat Italiassa. Sen jälkeen alkaakin valmistautuminen kotimatkaan. Eli kolme kuukautta ypöyksin, sitten reilun kolmen viikon säpinä ja kotiin hissukseen läpi Euroopan. Mielenkiinnolla odotan. Nyt kuitenkin vielä seikkailuja yksin, olen parhaillaan junassa kohti Desenzanoa. Siitä myöhemmin lisää.