Vielä Riminillä

Kolme Riminin viikkoa on huomenna täynnä, matka jatkuu heti aamusta Bolognaan. Kipsin kanssa on elettävä vielä 11 päivää. Kuinkahan rimpula tuo käsi onkaan, kun kipsi poistetaan? Otin viikolla tatuoinnin kipsiin. Ensin pyysin katutaiteilijaa piirtämään kuvan kipsiin esim. Jim Morrisonista, mutta teknisesti liian vaikea muhkuraiseen kipsiin. Onneksi löytyi hennatatuointeja tekevä kaupustelija rannalta. Hän joutui piirtämään käsin, kun kipsiin ei tarttunut mallipohja kiinni. Very difficult, hän hoki pitkään, mutta sai homman lopulta tehtyä.Tiedän ettei rannalta saisi ostaa mitään palveluja, mutta ostinpa kuitenkin.

Tein myös muuta syntiä eli kävin pienen baarikierroksen läpi ja kerrankin oikeaan aikaan. Nimittäin aperitiiviaikaan tuli juoman kylkiäiseksi vaikka mitä. Olin ajatellut mennä drinkin jälkeen syömään, mutta jäi kyllä kevyesti väliin näiden suola- ja rasvapommien jälkeen. Jos olisin juomaa tilatessa tiennyt, että suolaista tulee mukaan, olisin ottanut aivan jotakin muuta muin mansikkadrinkin. No, oli pakko tilata pieni olut:)

Olin  menossa kuuntelemaan livemusaa, mutta koska aikaa oli, kävin kurkistamassa vielä tutun Coconuts-yökerhon tunnelman. Eihän siellä ketään ollut. Tilasin juoman ja taas syötiin..

Kylläisenä siirryin kuuntelmaan kivan ravintolan terassiile upeaa musiikkia. Ihana, lämmin kesäilta!

Lauantaina sain sen verran ajoissa itseni ylös, että päätin lähteä päiväretkellä San Marinoon. Lilliputtivaltio sijaitsee noin 20 km päässä Riministä. Menin paikallisbussilla, hinta edestakaisin      

9 euroa. Kyyti oli tasainen, bussissa oli ilmastointi ja toimivat turvavyöt, ei moittimista. Täällä on muuten kaikki julkinen liikenne toistaiseksi toiminut kohdallani moitteettomasti ja aikataulussa. San Marino ja koko Rimini on täynnä italialaisia ja venäläisiä, oikein hätkähdin, kun kuulin jonkun puhuvan englantia. Kuulutukset rannoilla ja bussissakin olivat ensin italiaksi, sitten venäjäksi.  Läheskään kaikkea ei kuuluteta englanniksi. Venäläiset nuoret, lapsiperheet ja varsinkin keski- ikäiset naiset ovat täällä sankoin joukoin. Ravintoloissa kaikki ruokalistat ovat venäjäksi ja yleensä joku tarjoilijoista puhuu sujuvasti venäjää. Aamupalalla ja rannoilla huomaa sen, että italialaiset ovat vähentyneet ja pöydät ovat täyttyneet venäläisillä matkailijoilla. Nyt sulaudun hyvin joukkoon, samannäköistä porukkaa ollaan...

Mutta siis San Marinosta piti kertoa. Pienessä, vuonna 301 perustetussa valtiossa asuu reilu 30 000 asukasta, kansalaisuuden voi saada asuttuaan maassa vähintään 30 vuotta. San Marino elää turismista, käsityöt ja viini menevät nekin matkailijoille. Maaperä on kallioinen eikä viljelysmaata tai vesistöjä juurikaan ole. Vanha kaupunki on huikea, muurien  ympäröimä historiallinen nähtävyys. Kävimme täällä 8 vuotta sitten tyttöporukalla eikä mikään ollut muuttunut. Tällaisessa ikiaikaisessa paikassa kahdeksan vuotta on silmänräpäys.

Kuvia San Marinosta

Rakkautta on kaikkialla, onneksi...

Ja elämänhalua...

Jääkaapin oveen magneetti...

   saippua tuliaiseksi

Sorry, mitään en ostanut, olin varmaan San Marinon näkökulmasta turha turisti:)