keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kontrolli sairaalassa

Tänään on oikeus hiukan kiukutella. Kävin aamulla sairaalassa kontollikäynnillä, missä tarkistettiin ranteen hyvä asento ja sovittiin jatkosta. Ensi viikolla on uusi kuvaus ja edessä sopeutuminen siihen, että vasta 11.9 on kipsin poisto.Olin toivonut, että jotakin  ihmeellistä olisi tapahtunut, mutta ei. Täällä Riminillä ollaan parkissa vielä kolme viikkoa.! Kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä, on sairaala valtava. Ensiapusiipi ei edes mahdu kuvaan. Pala meni kurkkuun jo sairaan ovella, kaikki opasteet olivat italiaksi. Olin saanut ohjeet tulla siniseen taloon, sinne siis. Loogisesti ajattelin, että homma käynnistyy kontrolli-rtgkuvalla, vaan eihän se niin mennyt. Onneksi radiologian osastolla työskenteli avulias nuori mies, jolla tuntui olevan Suomeen erityisen lämmin suhde. Hän oli kiertänyt Ruotsissa ja Suømessa. Tämä herra minua sitten kuljetti pitkin sairaalaa osastolta  toiselle. Kuvat saatiin otettua ja ortopedinkin tapasin. Hyvä palvelu, ei valittamista. Hiukan ihmetyttää tuo kontrolli taas viiden päivän kuluttua, onko jotakin kuitenkin pielessä?

Sairaala, ospidale blu oli minun yksikköni.



Nyt alkaa  sopeutuminen siihen,että olen täällä vielä kolme viikkoa.Täytyy pohtia tarkkaan, mihin hotelliin siirryn ensi maanantaina, näille samoille kulmille eni jää. . Nyt meni viimeinenkin toive vaellukseen osallistumisesta, kipsi on nimittäin kädessä vielä silloinkin, kun vaellus on jo päättynyt. Perhana!

No se valittamisesta.,..täällä paistaa taas aurinko eilisen järkyn myrskyn jälkeen. Olikin isompi myräkkä, uutisissa tuhoalueita kuvattiin. Telkkarista oppii koko ajan uutta, eilen Räikkönen oli paljon esillä, on ilmeisesti tehnyt Ferrarin kanssa kahden vuoden sopimuksen? 

 Täällä keskiviikko on varmaan pikku-lauantai. Armoton meno rannalla jo päivällä ja parhaillaan ikkunan alla on isommatkin bileet. Menin itse yhdelle drinkillä ja olin tilaavinani mansikka-Margaritan, vaan sain kuvassa näkyvän orginaaliversion. Järkky, pelkkää viinaa! Join tosi vikkelästi ja melkein juoksin hotellille, olin aivan varma, että tipahdan  viimeistään hississä, vaan pakko sanoa ettei tunnu missään. Maku oli niin karsea, että ei koskaan enää. Täytyy olla jatkossa tarkempi.

Never again...



Lounaaksi simpukoita

Rannan taidetta

Jumppaa biitsillä, pääsisinpä mukaan. Kehtaisinko?

Josko uskalsi jo lähteä liikenteeseen vähän rantaa pidemmälle? Vanha kaupunki täytyy koluta ja San Marinossakin pitäisi käydä. Let see, onhan tässä viikkoja aikaa..



2 kommenttia:

  1. Tsemppiä vaan sen kipsin kanssa oleiluu ja jalathan pelaa eli rantajumpaan vaan :-) sillai kevyesti osallistumaan. Voi hyvin kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
  2. Kaikkeen tottuu, kipsiinkin...jumppa kyllä jää, ei pokka riitä:)

    VastaaPoista