Aamuvarhaisella jätin Jesolon taakseni, matkalla bussiasemalle osui silmiini pari tekstiä mitkä kuvaaavat rantaelämää hyvin. Lauantaina törmäsin ensimmäistä kertaa muuten juopuneisiin italialaisiin nuoriin. Ääntä ja laulua lähti aivan samalla tavalla kuin kotipuolessa. Monet nukkuivat autoissa rantojen läheisyydessä. Hotellit ovat aivan täynnä. Olin hotellissani ainoa ulkomaalainen, kaikki muut olivat italialaisia, perheitä enimmäkseen. Pikkuiset perhehotellit ovat paikallisten suosiossa, hinnat ovat kohtuulliset.
Jesolosta lähdin bussilla kohi Venetsiaa. Tällä kertaa bussi kulki aikataulussa, olimme tosi vikkelästi perillä. No Venetsian rautatieasemalla olikin täysi kaaos, kaikki lippuautomaatit olivat pois käytöstä. Jokainen odotti vuoroaan kuin Suomessa, kohtaloonsa sopeutun, hiljaa hissukseen. Puolisen tuntia meni odottaessa, ei sen pidempään. Lippu Bolognan kautta Riminille maksoi yhteensä 26 euro. Bolognaan on 160 km ja hinta 10 euro ja jatkolippu Riminille on loput 15 euroa. Perillä Riminissä klo 15, työpäivän verran siis meni aikaa siirtymiseen. Ei paha:)
Venetsian aamu
Näillä rautatieaseman portailla on muistoarvoa. Nukuimme ystäväni Tiinan kanssa portaiden
juurella vuonna 1979 Interrailin yhteydessä.
Junamatkan maisemia...
Bolognan asemalla siirryin vikkelästi Riminin junaan. Matkalaukku painaa niin paljon etten jaksa nostaa sitä junassa ylähyllylle. Joudun pyytämään apua koko ajan tai ihmiset yleensä auttavat, kun näkevät etten selviä. Junasta pois hyökätessä oli laiturilla mies, joka varmaan odotteli matkustajia, joilla on ongelmia laukkujen kanssa. Hän melkein nappasi laukun ja vikkelästi mentiin portaat ylös ja alas. Annoin kaikki pikkurahat mitä minulla oli eli vajaa 3 euroa. Ei ollut oikein tyytyväisen näköinen. Minä sen sijaan istuin tyytyväisenä ensimmäiselle vapaalle paikalle kunnes joku ystävällisesti kysyi istunko varmasti omalla paikallani. Niinpä tietty. Ensimmäinen juna oli ilman istumapaikkoja, lippu olisi muuten pitänyt leimata asemalla, mutta enpä leimannut. Junassa ei ollut leimausautomaattia, vaikka kuinka etsin. No tässä toisessa junassa siis oli siis istumapaikat ja pitkän säätämisen jälkeen löysin omani. Carozza 005, posti 5- corridoio. Niinpä, olisihan toi pitänyt heti ymmärtää... istuin hiestä märkänä viiden miehen kanssa ovellisessa comparimento viitosessa ja yritin hiukan saada sykettä laskemaan... Ei mennyt putkeen vastapäätä istumavalla miehelläkään, hän nimittäin nukkui asemansa ohi.
Riminin asemalta on nettitietojen mukaan kilometri tänne hotellille. Minulla meni kolme tuntia ennenkuin pääsin matkalaukun kanssa perille paahtavassa helteessä. Kartan mittasuhteet ovat aivan pielessä. No, matkalla katselin paikkoja ja löysin huipputasoisen minigolfpaikan, menen pelaamaan ehkä jo tänään. Vieressä on muuten sama Coconuts-yökerho kuin seitsemän vuotta sitten. Yhtä hyvältä näytti. Tosin siellä oltiin just liian huolettomia ja laukut vietiin hetkessä. Nyt pitää olla tarkempi. Pakko liikkua taksilla tai bussilla tänne hotellille, jos on pidempään liikenteessä. Bussi tulee oven eteen.
Hotelli ei ole mitenkään kovin tasokas, mutta tällä mennään. Reppumatkahan tämä on. Minulla on tosin kaksi parveketta, toinen on valtavan kokoinen ja jaan sen kolmen muun huoneen kanssa. Pienempi on ihan ikioma.
Tässä kuvassa osa isommasta parvekkeelta, nyt tätä kirjoittaessani viereisessä pöydässä istuu kolme
Italialaista miestä korttia pelaamassa. Täällä on tähän aikaan klo 20 jo täysi säpinä päällä
Tässä yhden hengen huoneeni, tilaa olisi kavereillekin. Huippuvärit:)
Tässä oman pikkuparvekkeeni näkymät, vastapäisen talon asukkaille voin vaikka jutella, niin
lähekkäin ollaan
Eiköhän tänne taas asetu, vaikka hotelli ei kyllä sijainniltaan ole ollenkaan siellä mitä suunnittelin.
Tein varauksen vasta eilen ja Ferrogoston vuoksi täällä ovat ihan kaikki. Mutta hei, täällä on myös
Wi-fi!
Tottatosiaan, muistan noi Venetsian aseman portaat :). Mieti, siellä sitä todellakin nukuttiin, keskellä kaikkea. Ja Riminihän sekin tuo muistoja mieleen...ja nyt sitten todella - pidä laukusta kaksinkäsin kiinni! Siellä varmaan riittää vilskettä ja kaikenlaista porukkaa, kun on paikallisten juhla-aika. Olen ajatuksissa mukanasi matkalla tutuilla teillä ja rannoilla :) Kiva, että sää on parempi, muistaakseni silloin satoi, kun viimeks sinne tultiin... Täytyypä kaivaa koneelta Riminin lomakuvat esiin ja fiilistellä täällläkin :). Ihanaa matkan jatkoa ja halaus reppureissajalle!
VastaaPoista