sunnuntai 18. elokuuta 2013

Viimeinen ilta Viserbassa

Taas on edessä matkatavaroiden pakkaaminen viikon tauon jälkeen. Tämä oli niin erilainen viikko, ranteen murtumien kuntoutuminen vie voimia yllättävän paljon. Eilen alkoi vihdoinkin kivun kanssa helpottamaan, käden turvotus on laskenut ja se vähentää inhottavaa kipsin puristusta. Rantakohde on kurjin mahdollinen paikka sairastaa tällaisen vaivan kanssa: tavallaan olet terve, mutta et pysty tekemään mitään rantaelämään kuuluvia juttuja. Auringonottokin on kielletty hikoamisen takia! Olen kiltisti noudattanut lääkärin ohjeita, mutta ensi viikosi meinaan muuttaa taktiikkaa. Varasin Riminin keskustasta hotelliin, missä on kuntosali. Menen tekemään korvaavia harjoitteita, niinhän ohjaisin potilaillekin. Meinaan myös jatkaa vesikävelyä, nyt onneksi rannan pituus kasvaa keskustassa. Aion myös olla aurinkotuolissa pienen hetken päivittäin, kunhan katson, ettei kipsi hikoa.

 Suunnitelmissa on käydä tutustumassa Riminin vanhan kaupungin historiaan, vierailla museoissa ja  näyttelyissä sekä viettää laadukasta iltaelämää hyvää livemusiikkia kuunnellen. Tarjonta on paljon laajempi kuin täällä Viserbassa, seitsemän kilometrin päässä keskustassa. Bussilla en jaksa päivittäin liikkua ja itapimeällä tänne on pelottavakin tulla.  Bussipysäkit ovat pimeillä, valaisemattomilla kaduilla ja käveltävää riittää pimeässä pitkään ennenkuin pääsee pysäkille.Valitsin ensi viikon hotellin niin että jalkaisin on kaikki lähellä ja mahdollisimman turvallista. Otin myös puolihoidon, haluan kokeilla miltä se tuntuu.

Nyt aperitiivillä, tähän aikaan pitäisi varmaan juoda etiketin mukaan espresso, mutta näillä mennään. Yritin tilata ruokaa, ei mitään mahiksia. Söin kuivaa sämpylää ja otin juomaksi Spritzin, paha moka. 40 paikallista juo parhaillaan klo 16.13 espressoa tai syövät jäätelöä, vasta klo 17 jälkeen otetaan aperitiivi. Ihme, että myivät tämän!


Rannan taidetta


   Luonnon tadeteoksia


   Venereissulla Porto Verdeen ja takaisin




  Tunnin tauko Porto Verdessä

 Paluumatkalla tarjottiin veneellä lasillinen valkoviiniä ja sardiineja


Täällä paistaa aurinko aina vaan. Tulopäivän iltana 29.7 oli kova ukkonen ja sade, sen jälkeen ei ole vettä näkynyt kuin meressä. Voisi täällä välillä olla vähän edes pilviä. Kymmenen päivän ennuste liikkuu edelleen hellelukemissa. Ei valiteta, kyllä tämä täälläkin loppuu kuukauden kuluttua...Rannalla uskalsi muuten yksi mies kysyä kädestäni. Sanoin, että no banjo, no sole, no sport. Herra levitti kätensä ja kysyi no amore? Kun vastasin että si, no amore, hän pudsti päätään ja manasi italiaksi, että sitten on loma todella pilalla:)

4 kommenttia:

  1. Voi harmitus tuota sinun kättäsi :(. Onneksi näyttää jo vähän valoisammalta, kun kipu alkaa laantua. Mukavia kulttuurihetkiä ja iltarientoja sinne Riminiin, laitahan taas kuvia meidän iloksemme :) t.Patsy

    VastaaPoista
  2. Onneksi käsi jo helpottaa!

    Osin sun innoittamana meilläkin ollaan nyt varaamassa matkaa Italiaan eli marraskuun alussa suuntaamme Milanoon. Näköjään meillä on tapana käydä samoissa kohteissa kahdesti, sillä Milanossa olen käynyt raskaana lyllertämässä 7 vuotta sitten. :)

    Oot nyttenkin tutuissa maisemissa, me ollaan oltu siinä Cattolicassa kahteenkin otteeseen. Meinaatko käydä San Marinossa?

    Pidä hauskaa!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä naiset. Kyllä voisin viikoksi ottaa jonkun mua hoivaamaan, mutta ei taida onnistua.

      Hienoa Suvi, että lähdette räntäkelejä karkuun juuri tänne Italiaan. Minulla on vielä Milano näkemättä. Kannattaako varata viikko Milanoon?

      Poista
    2. Nytpäs kysyit visaisen kysymyksen... Viimeksi kun oltiin vain viikonloppu ja jatkuvat supistukset vähän estivät harrastustoimintaa. Olen varmaan nyt marraskuun keikalla viisaampi? Tai sitten en ole... :) Meillä on ohjelmassa kirkon ja parin taide-must-kohteen lisäksi todennäköisesti päivä Bolognassa (mitä taisinkin sulle hehkuttaa tuolla jo aikaisemmin) ja jalkapallo-ottelu AC Milan-Fiorentina.

      Viime vuonna käytiin Roomassa myös jalkapallomatsissa ja vaikka en ole mikään jalisihminen, suomalaiselle maalaistollolle jo tapahtumana se oli kokemisen arvoinen!

      Poista